Tutustu Vapepan erikoissukellusryhmään

Vapepa luo yhteiset säännöt erikoissukellustoimintaan

Ojamon kaivoslampi Lohjalla kuhisee sukeltajia. Huhtikuun keväinen sää on sivuseikka kun Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) erikoisukellusryhmä valmistautuu ensimmäiseen yhteiseen harjoitukseen pelastuslaitoksen ja poliisin kanssa. Ryhmä koostuu kokeneista tekniikkasukeltajista, joilla on koulutus ja valmiudet sukeltaa vaativissa olosuhteissa kuten luolissa, hylyissä ja syvissä kohteissa. Osa heistä oli yksityishenkilöinä mukana viimesyksyisen luolasukellusonnettomuuden etsinnöissä, ja niiden kokemusten pohjalta syntyi tarve tuoda ryhmän toiminta Vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaation alle.

Ryhmä pystyy avustamaan viranomaisia vedenalaisissa etsintä- ja pelastustehtävissä vaativissa olosuhteissa. Erikoissukellusryhmässä on noin kymmenen jäsentä, ja tarvittaessa se kykenee aktivoimaan useita kymmeniä sukeltajia pelastustehtäviin. Harjoittelu viranomaisten kanssa antaa varmuutta tositilanteessa toimimiseen.

Harjoitus käynnistyy

Kello 9 sukelluspari lähtee tavanomaiselle sukellukselle Ojamon luoliin. Pelastajat eivät vielä tiedä, koska ja miten onnettomuus tapahtuu. Heillä on käytössään vain sukeltajien ennakkotiedot pöytäkirjoissa.

Kello 10 toinen sukeltaja ilmestyy pintaan, näyttää hätämerkin, mutta vajoaa pian pinnan alle. Toiminta alkaa nopeasti: sukellusta valvonut sukellusvanhin soittaa hätäkeskukseen, ja poliisi ja pelastuslaitos ja tässä tapauksessa myös erikoissukellusryhmä hälytetään paikalle.

Harjoituksessa on pyritty luomaan mahdollisimman aito tilanne. Pelastajille ei ennakkotietoa pelastettavista tihkunut. Tällaisen ns. pimeän harjoituksen tarkoituksena on luoda stressiä. Vapepa-sukeltaja Thomas Stenius oli suunnittelemassa harjoitusta.

– Me pystymme aiheuttamaan samankaltaisen määrän työtä, ennalta arvaamattomuutta ja hämminkiä kuin oikeassa tilanteessa, mutta henkisen stressin luominen on vaikeaa, Stenius sanoo.

Paloesimies Timo Heinonen Lohjan pelastuslaitokselta korostaa myös stressin vaikutusta toimintakykyyn.

– Uhri on sukellustapahtumassa todennäköisesti tuttu, useita hukkuneita nostamassa ollut Heinonen toteaa.

Viranomaiset saapuvat

Palokunta saapuu ja valmistautuu etsintään kaivoslammesta rauhallisesti mutta ripeästi. Palokunnan varusteet ovat täysin toisentyyppiset kuin Vapepa-sukeltajien. Varusteet on suunniteltu nopeaan ja yksinkertaiseen pelastamiseen, ja esimerkiksi luolista etsimiseen ne sopivat huonosti. Varusteisiin kuuluvat mm. puhelin ja pintaköyden käyttö.

Kohta paikalle saapuu myös sukellusryhmä.

– Me vapepalaiset olemme aktiivisukeltajia ja valmiutta pidetään yllä sukeltamalla. Jos jotakin tapahtuu, ehdimme esimerkiksi Ojamolle ja veteen noin kahdessa tunnissa. Nykyisillä rebreather-laiteilla kahden tunnin jälkeen ollaan vielä mukana pelastamassa ihmishenkiä, vakuuttaa Thomas Stenius.

Rajavartiolaitoksen pelastushelikoptereilla ryhmä voidaan periaatteessa kuljettaa nopeasti muuallekin Suomeen tai esimerkiksi kauempana merellä olevalle kohteelle.

Virallinen tie onnettomuustilanteessa on soittaa hätänumeroon, ja pelastuslaitos tai poliisi ottaa yhteyttä Vapepa-organisaatioon. Jos turma sattuu esimerkiksi Ojamolla, tulee kysymykseen myös suora soitto. Aluehälytyskeskuksen jälkeen voi siis soittaa suoraan vapepa-organisaation jäsenille.

Ensimmäinen pelastettava löytyy elävänä pelastuslaitoksen etsinnöissä. Uhri tuodaan rantaan ja elvytys alkaa. Toisen sukeltajan tilanne on vakavampi. Hänet löydetään viimein luolasta 28 metrin syvyydestä hengityskaasu lopussa. Pinnalla varusteet tutkitaan perusteellisesti, koska mm. sukellustietokone ja kaaasupullot antavat tärkeää tietoa tapahtumien kulusta.

Oppia harjoituksesta

Paloesimies Timo Heinonen pitää harjoitusta tarpeellisena.

– Tämä on kohtuullisen uutta asiaa ja hyvää koulutusta. Oikeaa harjoitusta, oikeaa etsittävää, Heinonen sanoo. Hän kehuu myös harjoituksen kulkua.

– Tiedon kulku toimi hyvin. Sukellusvanhimman tiedot olivat kaikki valmiina. Toiminnan jatkuvuus on tärkeää, esimerkiksi opastus ei saa loppua ensimmäiseen pelastusyksikköön. Vanhalla tiedolla ei pärjää, hän teroittaa. Ojamolle saapuvalla tiellä oli harjoituksessa hieman muutoksia ja palolaitoskin teki pienen mutkan. Itsestäänselvyyksiä ei pelastustoiminnassa ole.

Thomas Stenius on samaa mieltä harjoituksen kulusta.

– Pelastaminen sujui nopeammin kuin olimme ajatelleet. Opimme paljon uutta Vapepa-toiminnasta ja pelastus- ja etsintätoimesta. Saimme hyvät pohjat seuraaville harjoituksille. Jokainen toi jotakin, mutta jokaisella oli myös saatavaa.

Onnistuneesta harjoituksesta huolimatta oppimista on paljon.

– Organisaation johtamisessa delegoinnin tulee toimia jouhevammin. Luppoaikana toiminta ei saa hyytyä. Tärkein asia, jonka opimme, oli että mitään ei saa pitää faktana, jos sitä ei ole tarkistettu, sukeltajien pelastustoimintaa johtanut Mikko Vikkula lisää.

Toimintaan sitoutuneille sukeltajille Vapepa-organisaatioon kuuluminen tuo oikeusturvaa. Vapepa-sukeltaja voi antaa virka-apua viranomaisten pyynnöstä. Laajemmassa pelastustehtävässä, jossa on mukana useita henkilöitä ja joka kestää päiviä, Vapepa pystyy toimittamaan paikalle monenlaista tukea kuten majoitusta, lämpöä, muonitusta sekä myös tarvittaessa henkistä tukea. Lisäksi sukeltajat varusteineen ovat vakuutettuja Vapepan kautta, mikä madaltaa kynnystä käyttää omia resursseja. Tästä huolimatta Vapepa-sukeltajat eivät pyri toimimaan samalla tontilla pelastuslaitoksen kanssa. Esimerkiksi valmiudessa pelastuslaitos on omaa luokkaansa.

Teksti on julkaistu Sukeltaja 3/09 -lehdessä.

Teksti: Pasi Mannerkoski

Kuvat: Pasi Mannerkoski, Erno Olkkonen

Kuvateksti: Ensimmäistä uhria nostetaan Ojamon kaivoslammesta.